Aamupalaksi kaksi myslileipää valkosipulituorejuustolla ja kurkulla, lisäksi omena. Kokis lightia.

Katselen vyötäröäni ja inhon ilme tulee kasvoilleni. Iso kasa läskiä. Ja se on vaikeaa saada pois.

Miksi kaikki on niin vaikeaa?

Aivan. Olin eilen siivoamassa ja pesemässä ikkunoita ja tienasin. Söin sitten neljä suklaavanukasta, sipsejä, persikkarahkaa, valkosuklaa-nougat- vaahtoa ja minttuvienetan. Aivan, olen karsea läski. Iik, iik.

Tänään söin aamupalaksi sipsejä ja kokis lightia. En saanut kutsua yhteen valintakoejuttuun teatterialalle, siis toiseen osaan. Vaikka olin tehnyt kaiken hyvin. Ehkäpä olin liian läski sinne.

Pitää käväistä kaupungilla. Ostan varmaan jotain smoothieta.

Haluaisin laihtua, mutta sitten iskee herkunhimo ja ostan kaikkea paljon. Ja syön heti. Haluaisin ammattiapua, päästä syömishäiriöisten klinikalle, mutta kun jonot kestää vuosia. :/

---
Söin matkalla kaksi valkosuklaadonitsia, fazerinan, valkosuklaamagnumin... Myöhemmin puolikkaan kolmioleipäparista.
Olin ruokakaupassa ja tuijotin pitkään jäätelölaaria, konditoriatuotteita ja hedelmiä. Haistelin rasvan ja makean käryä ja mietin mitä ostaisin. Ostaisinko jäätelöä, jäätelökakun, leivoksia, piirakkaa vai hedelmiä ja smoothieta?

Havahduin hetkeksi ja ostin seuraavia:
- kaksi 100g:n tuorejuustoa
- puolikas cantaloupemeloni
- parsakaalia
- myslileipää
- kokonaisen valkosipulin
- pussillisen omenia

Päädyin ostamaan lisäksi piirustuslehtiön, lyijytäytekynän ja lyijyä. Yritän nimittäin piirtää silloin tällöin.

Vituttaa helvetisti kun kaikenlaisista terveysinnoista ja motivaationpätkistä huolimatta en onnistu laihduttamaan. Noh, ostinpahan illaksi terveellisempää. Vajaan sipsipussillisen heitin roskiin.

Näin unta, että olin 300 kg painava läskikasa, jolla oli heikko itsetunto. Kävelin jossain kaupungilla ja hyllyin sinnikkäästi eteenpäin. Viehkoa, eikö?
Siispä tämän viehättävän unen kannustamana yritän nyt luoda ruokapäiväkirjan, johon kirjoittaisin päivittäiset syömäni ruuat. (Tekee mieli sipsejä, suklaata ja leivoksia...)

Aamupala: Neljän viljan puuroa, 1tl keijua (siis sitä rasvaa, ei mitään helinää), 2dl rasvatonta maitoa, keskikokoinen porkkana, pieni pala ruisleipää.
Olo: täysin vittuuntunut. Tekee mieli herkkuja.

---
Loput päivästä herkkujen parissa.

Ylipainoa 27kg. Ylipainoinen ja sarkastinen ihminen. Vuosia olen ollut ylipainoinen, lähinnä kiusaamisen, heikon itsetunnon ja herkkurakkauden takia. Yhdessä vaiheessa söin siksi, etten halunnut kenenkään pojan kiinnostuvan minusta enkä halunnut tuntea seksuaalisuuttani.

Syöminen ryöstäytyi vähä vähältä käsistä pakkomielteiden, ahdistuksen ja uniongelmien takia. Ja nykytilanteeni on sitten se, että jos minulla ei olisi ahdistusta, pakkomielteitä ja huonoa itsekuria, laihtuisin. Haluaisin kovasti laihtua, terveyden ja itsetunnon kannalta. En todellakaan halua diabetesta tai sydän/verisuonitautia. En halua olla astmainen. Haluan mahtua pienempiin vaatteisiin. Haluan tuntea voivani elää kevyenä, jaksaa liikkua enemmän.

Mutta ruoka todellakin auttaa ahdistukseeni. Etenkin makea ja rasvainen. Suklaa. Donitsit. Jäätelö. Tai joskus jopa suolainen ja rasvainen. Sipsit. Niistä tulee hyvä olo, vaikkakin vain hetkellisesti. Mutta silti. Ja se maku. Ja tuoksu. Rasva tuo kylläisyyden tunnetta.


Ongelmat nyt:
-jätän aterioita välistä
-syön joka päivä liikaa herkkuja
-syön liian vähän hedelmiä ja kasviksia, vaikka ne ovat hyviä
-itsetunto on ihmissuhdesotkujen takia alhaalla

Jos jotain tulee mieleen, liitän myöhempiin teksteihini.

Minun pitäisi kai kirjoittaa tähän jotain hehkeää, jotta mahdolliset lukijat kiinnostuisivat, mutta en nyt jaksa välittää vaan kirjoitan lyhyen, tylsän ja hyvin ytimekkään avauksen.

Tämä blogi kertoo nuoren naisen taistelusta ylipainoa ja ahmimishimoa vastaan. BMI:ni on 33. Kirjaan ylös fiiliksiäni, ajatuksiani ja muita juttuja. En ole bulimikko enkä todellakaan anorektikko pikkuteini, joka valittaa olevansa "läsgi niinku".

Joillakin vain on taipumusta tulla aukomaan päätään parin viestin perusteella, joten ihan tiedoksi, ei kiitos sellaista. Jos sinua häiritsee jotenkin blogini sisältö, älä lue. Ei kaikkea tietoa ole pakko tunkea ahteriinsa maatumaan.

No, se siitä ytimekkyydestä. Mutta tekstiä on tosiaan luvassa.